Kari Pekka Lihavainen
” Petu, Pjotr ”
* 16.02.1970 Tohmajärvi
† 10.06.2013 Tampere
” Pekka Lihavaisen maallinen matka on päättynyt.
Hän nukkui pois 43-vuotiaana,
lyhyen, vaikean sairauden uuvuttamana.
Hän eli vuosissa laskien
30 vuotta alle keskiverto-suomalaisen miehen iän.
Jos matkan pituutta taas mittaa kokemuksien määrällä,
hänen matkansa oli varmasti pitkä …
Matka alkoi Tohmajärveltä ja päättyi [tänne] Tampereelle. ”
~ pappi
// 2005
” Ja susta tuli se, josta lauluja tehdään,
se josta unia nähdään,
se josta humalassa puhutaan,
se joka karkuun pääs' … ”
~ [topi saha]
// 2009
[isä kerran sanoi, että]
” Lähtemisen ei koskaan pitäis olla vaikiaa. ”
~ ”Petu”
// 2010
” Pekka:
Moniosaaja.
Enemmän antaja kuin sai.
Hyvää matkaa. ”
~ ”Pöty”
// 2011
” Kumpi voittaa,
Karhu vai Leijona? ”
[kysyi minulta töissä johtaja]
~ ”Petu” [pekka ruuska]
// 2013-06-29
” Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,
elämäni on sinun silmissäsi
kuin ohikiitävä hetki.
Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni.
Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo.
Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta,
ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu. ”
~ Psalmi 39 [kanttori]
// 2013-06-30 Aamulehti
// 2013-07-03 Koti-Karjala [& Uutisalasin]
” Mutta kuolema voi olla myös ystävä,
joka vapauttaa ja armahtaa.
Elämä on tullut valmiiksi.
Kipu ja sairaus eivät enää tunnu.
Kärsimys on päättynyt.
Luonnollisena kuolema
on kuin juhlavieraalle tullut kutsu. ”
~ Suomen Syöpäpotilaat ry : Pieni vihkonen surusta (pdf)
reviirikierros (tunnetuilta osin)
” Jotkut on luotuja kulkemaan;
nyt alkoi se sileä tie.
Turvallista matkaa.
(ikävä jäi.) ”
~ mie
.jpg)
// flare (linssiheijastus) versus orb (enkelipallo)? 
” Älä siitä huoli, näinhän täällä käy,
aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy. ”
[tuuli ajan mittaan pilvet valjastaa,
ikuisuuteen karkaavat tähdet paljastaa.]
~ ”Petu” [eppu normaali]
// 2014-02
Mitä meistä tuli : Tuhkaa ja ikävää
[~ misty friday films, 2009]
// 2014-06
Rekka-Pekka ja ähäkutti
[~ satakieli ja lakaisukone, 2008]
// 2014-12
// 2015-01
Sisarukset
Arni,TroijaAileovatlapsinajoutuneet eroon toisistaan valtavan aallon heittäminä, valtavan palon pelottamina.Arniodottaa muita vielä vuosien jälkeen lumisten tuntureiden juurella, yksin, pimeydessä.Troista on tullut ukkosmies, matkaaja, joka väsymättä etsii taivasta, jossa tähdet olisivat taas oikeilla paikoillaan. JaAile, noidaksi haukuttu, ulkopuoliseksi katsottu, kohtaa kylän metsässä sielunkumppaninsa, jonka kanssa lähtee etsimään oikeaa kotiaan. Sisarukset eivät muista toisiaan, mutta matkaavat toisiaan kohti, suojanaan vanhat mahdit […] …tai ainakin toivon niin :')
~ Helena Waris : Uniin piirretty polku, Otava 2011)
